Kommentti: Rakentamisen laatu heikkenee matalasuhdanteessa
Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat – KOVA ry:n ekonomisti Eetu Kauria väitteli Turun yliopistosta kauppatieteiden tohtoriksi 25.6.2024. Hänen kokoelmaväitöskirjansa koostui kolmesta artikkelista, jotka käsittelevät kaupunkitaloustiedettä ja asuntomarkkinoita. Väitöskirja löytyy sähköisesti osoitteesta https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9757-2. Kaurian kolmas artikkeli käsitteli taloussuhdanteiden ja rakentamisen laadun välistä yhteyttä. Tiedotteet ensimmäisestä ja toisesta artikkelista löytyvät osoitteista https://www.kovary.fi/kommentti-pikaraitiotie-nostaa-asuntojen-arvoa/ ja https://www.kovary.fi/kommentti-kuntaliitokset-johtavat-tiiviimpaan-rakentamiseen/.
Laatusyklit rakennussektorilla
Rakentaminen vastaa usein merkittävästä osasta valtioiden kokonaistaloudesta; esimerkiksi Suomessa rakennusala tuottaa tänä päivänä talouden arvonlisäyksestä reilut viisi prosenttia. Osuus oli toistakymmentä prosenttia vielä ennen 1990-luvun lamaa, jonka aikana se laski pysyvästi alemmalle tasolle. Rakennussektori on siis kohdannut suuria volyyminvaihteluja, mutta ei ole selvää, miten nämä vaihtelut ovat vaikuttaneet rakentamisen laatuun.
Teoriassa olisi nähtävissä ainakin kaksi toisilleen päinvastaista mekanismia. Ensinnäkin voisi olla, että korkeasuhdanteessa rakennusyrityksillä on pulaa osaavasta työvoimasta samalla, kun ne pyrkivät mahdollisimman nopeaan tuotantoon. Toisaalta voidaan ajatella, että matalasuhdanteen aikana rakennusyritysten katteet laskevat ja pysyäkseen pystyssä niiden tulee leikata kustannuksia sieltä, mistä voivat – käytännössä siis työvoiman tai materiaalien laadusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Suomea vuosina 1980–2008 kohdanneet talouden voimakkaat vaihtelut olivat vaikuttaneet valmistuneiden rakennusten laatuun.
Tutkimuksen päähavainto oli, että rakentamisen laatu on merkittävästi heikompaa rakennusalan matalasuhdanteen aikana rakennetuissa asuinrakennuksissa kuin muuna aikana rakennetussa rakennuskannassa. Niihin tehdään enemmän luvanvaraisia korjauksia ja asumisen juoksevat kustannukset olivat korkeammat. Lopputulemaa ei muuta esimerkiksi se, että jätetään Helsingin seudun asunnot tai 2000-luvulla rakennetut rakennukset pois laskuista eikä se, että analysoidaan pelkästään vapaarahoitteisesti rakennettuja kohteita.
Muita vaihtoehtoisia ajureita saattaisivat olla esimerkiksi kysynnän muutokset matalasuhdanteessa. Tällä tarkoitetaan, että taloudellisesti vaikeampina aikoina kotitaloudet voisivat haluta suhteellisesti halvempaa asumista, mikä johtaisi myös heikompaan laatuun. Vaikka tutkimus ei pysty tätä kanavaa lopullisesti sulkemaan pois, ei sen olemassaolosta löydy myöskään mitään merkkejä. Lisäksi tutkimus paljasti, että rakennusten laatu näkyy lopulta myös asuntojen hinnoissa. Tosin hintavaikutuksen aikajänne on suhteellisen pitkä, mikä johtuu mahdollisesti siitä, että rakenteellisten seikkojen laatu selviää asukkaillekin viiveellä.
Rakentamisen laadulla on erityisesti nykypäivän alati tiukentuvien ympäristö- ja kestävyystavoitteiden takia entistä suurempi rooli. Tämä tutkimus antoi osviittaa, että kun rakennusala on vaikeuksissa, rakentamisen laatu laskee. Vaikka tarkat mekanismit eivät tutkimuksessa selvinneet, lienee ilmeistä, että sääntelyllä ja valvonnalla on ollut omat osuutensa.
Lisätietoja:
Ekonomisti Eetu Kauria, 040 724 8096, eetu.kauria@kovary.fi