ASIA: LAUSUNTO ASUMISEN TUKI- JA VEROJÄRJESTELMIEN VAIKUTTAVUUS -RAPORTISTA 

VIITE: LAUSUNTOPYYNTÖ YM 030:00/2013 20.3.2015

Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät ry – KOVA kiittää mahdollisuudesta lausua asumisen tuki- ja verojärjestelmien vaikuttavuutta käsitelleen hankeryhmän raportista, ja lausuu kunnioittaen seuraavaa.

Tiivistelmä lausunnosta 

Lausuntomme keskeisin sisältö on tiivistettynä seuraavassa.

• KOVA pitää keskeisenä lisätä asuntopolitiikan pitkäjänteisyyttä.
• KOVAn mielestä kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon edellytys on tuotantotuet, so. korkotuki ja avustukset.
• KOVA pitää välttämättömänä, että valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon ehdot niin uudistuotannossa kuin perusparantamisessa ovat pysyvästi kilpailukykyiset markkinaehtoiseen lainoitukseen nähden ja rajoitusten suuruus on kohtuullinen suhteessa saatavaan tukeen. Nykyinen voimassa oleva korkotuen omavastuukorko tulee asettaa pysyväksi sekä uudistuotannossa että perusparannuksissa.
• KOVAn mielestä korkotukilainoitusjärjestelmää tulee kehittää ja yksinkertaistaa.
• KOVA ei kannata seniori-, nuoriso- ja opiskelija-asuntojen erityisryhmästatuksen poistamista.
• KOVA kannattaa asuntomuotojen välistä veroneutraliteettia.
• KOVA kannattaa ensisijaisten sosiaaliturvaetuuksien vahvistamista ja ihmisten toimeentulotukiriippuvuuden vähentämistä.
• KOVAn näkemyksen mukaan ARA-vuokra-asuntokanta kohdentuu jo nykyisellään pienituloisille ja vähävaraisille voimassa olevilla asukasvalintakriteereillä.
• KOVA vastustaa määräaikaisia vuokrasopimuksia valtion tukemassa vuokra-asuntotuotannossa.
• Valtion asuntorahasto tulee KOVAn mielestä säilyttää valtion budjetin ulkopuolisena rahastona.

Yleistä 

Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät ry – KOVA pitää perusteltuna työryhmän tekemää työtä selvittää asumisen tuki- ja verojärjestelmien kokonaisuutta ja järjestelmien vaikuttavuutta.

KOVAn mielestä seuraavalla hallituskaudella on työryhmän tekemää työtä hyödyntäen laadittava laaja-alainen ja pitkäjänteinen asunto-ohjelma, jossa määriteltäisiin asuntopolitiikan suunta useaksi tulevaksi

hallituskaudeksi. Ohjelmassa tulisi pureutua kasvukeskusten asuntotilanteen parantamisen lisäksi muun muassa väestöltään vähenevien alueiden kysymyksiin, korjausrakentamiseen, asuntokannan ylläpitoon sekä valtion tukeman asuntotuotannon lainaehtoihin. Kyse olisi siis kaikki asumismuodot kattavasta ja laaja-alaisesta kokonaisuudesta. KOVAn mielestä tämän ohjelman aikajänne voisi olla vuoteen 2030 saakka.

KOVA pitää perusteltuna, että valtion niukat resurssit kannattaa suunnata ensisijaisesti niin, että niiden vaikuttavuus on kaikkein suurinta.

Tukijärjestelmän kriteerit 

KOVA pitää perusteltuina työryhmän raportissaan esittämiään kriteerejä toimivalle tukijärjestelmälle. KOVA korostaa, että tukijärjestelmien tulisi olla mahdollisimman yksinkertaisia ja ymmärrettäviä. Nykyisellään valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon korkotukijärjestelmä ei sitä kaikilta osin ole. KOVA muistuttaa, että myös tukijärjestelmien tulee elää ajassa. Nykyinen järjestelmä on luotu erilaisessa rahoitusmarkkina- ja korkotasoajassa kuin mitä nykyinen maailma edustaa.

KOVA haluaa myös korostaa, että pysyvien tukijärjestelmien kriteerit on luotava asuntopolitiikan tavoitteiden edistämisen näkökulmasta. KOVAn mielestä valtion ei lähtökohtaisesti kannata tukea muuta kuin kohtuuhintaista asuntotuotantoa, sillä niukkoja resursseja ei kannata käyttää markkinahintaisen asuntotuotannon tukemiseen. Pahimmissa suhdannetilanteissa voi kuitenkin olla määräaikaisesti perusteltua myös käyttää suhdanneluonteisia asuntorakentamisen malleja rakennusalan työllisyyden turvaamiseksi.

KOVA pitää välttämättömänä, että valtion tukemassa vuokra-asuntotuotannossa on tuotantotukia. Vain niiden avulla voidaan saavuttaa markkinaehtoista tuotantoa edullisempia vuokra-asuntoja.

KOVA pitää erittäin keskeisenä sitä, että valtion tukemassa asuntotuotannossa täytyy pysyvästi olla paremmat ja edullisemmat ehdot kuin markkinaehtoisessa lainoituksessa. Perustelemme vaatimustamme sillä, että valtion tukemassa vuokra-asuntotuotannossa on erilaisia käyttö-, luovutus- ja tuotontuloutusrajoituksia. Tämä edellyttää valtion harjoittamalta asuntopolitiikalta pitkäjänteisyyttä. Valtion tukeman asuntotuotantojärjestelmän on oltava aina kilpailukykyinen, ja asukasta hyödyttävä.

KOVA pitää perusteltuna, että erityisesti niille asuntomarkkina-alueille, joilla asuntojen kysynnän ja tarjonnan välillä on huomattava epäsuhta, valtion tulee osoittaa lisätukea. Sillä voidaan vahvistaa kysynnän ja tarjonnan tasapainoa. Tällaisia lisätukia ovat esimerkiksi käynnistysavustukset ja akordit.

Asumisen verotus, verotuet ja omistusasumisen tukeminen 

KOVA kannattaa lähtökohtaisesti asuntomuotojen välistä veroneutraliteettia. KOVA kuitenkin katsoo, että muutokset verotukseen on tehtävä niin, että se ei aiheuta äkillisiä vaikutuksia asuntomarkkinoihin. Näin sekä ihmisillä että asuntomarkkinoilla on aikaa sopeutua muutokseen.

KOVA pitää perusteltuna poistaa asuntolainojen korkovähennys asteittain. KOVA ei kuitenkaan kannata työryhmän esitystä verovähennyksen poistamisesta nopeutetussa aikataulussa vuoteen 2019 mennessä. Perustelemme näkemystämme muutoksen aiheuttamien vaikutusten minimoimisella asuntomarkkinoihin. Samoin asteittainen poistaminen nykytahdilla antaa asuntovelallisille riittävästi aikaa sopeutua muutokseen ja esimerkiksi mahdollisuuden korkosuojata tai järjestellä uudelleen asuntolainansa.

KOVA ei pidä varainsiirtoveroa merkittävänä työvoiman liikkuvuuden esteenä, kunhan sen taso on kohtuullinen. Varainsiirtoveroa enemmän työvoiman liikkuvuutta vaikeuttaa KOVAn näkemyksen mukaan kohtuuhintaisten vuokra- ja omistusasuntojen puute sekä asuntomarkkinoiden voimakkaasta polarisoitumisesta johtuva omistusasuntojen hintojen epäsuhta kasvavien kaupunkiseutujen sekä väestöltään vähenevien ja rakennemuutosalueiden välillä.

KOVAn mielestä varainsiirtoverokantojen yhtenäistäminen on ymmärrettävä tavoite. Verokantojen yhtenäistämistä ei saa kuitenkaan tehdä niin, että muutoksen myötä yhtenäistetyn verokannan määrä nousisi nykyistä 2 prosenttia suuremmaksi. KOVA muistuttaa, että varainsiirtoveroa korotettiin vuoden 2013 maaliskuun alusta lukien 1,6 prosentista 2 prosenttiin ja myös varainsiirtoveron veropohjaa laajennettiin ottamalla asunnon velkaosuus mukaan varainsiirtoveron määrää laskettaessa. Lisäksi asumiseen kohdistuva välitön ja välillinen verorasitus on muistakin syistä viime vuosina kasvanut oleellisesti. Tämä on osaltaan vaikuttanut viime vuosien asumiskustannuksien nopeaan kasvuun. Verorasituksen edelleen lisääminen asuntokauppaan ei tästäkään syystä ole perusteltua.

Mikäli valtio haluaa tukea omistusasumista verotuksellisesti, KOVA pitää järkevimpänä mallina sitä, että verotukea osoitetaan vain ensiasunnon ostajille. Tuki voidaan antaa asuntosäästöpalkkiojärjestelmän (ASP) kautta sekä esimerkiksi varainsiirtoveron verovapautena ensiasuntoa ostettaessa. KOVA katsoo, että kaikissa muissa osto- ja myyntitilanteissa, myös ensiasunnon myyntitilanteessa, verovapautta ei tulisi olla. KOVA arvioi, että ehdottamamme malli siirtäisi omistusasuntojen kysyntää kaikkein pienimmistä asunnoista hieman suurempiin asuntoihin, esimerkiksi kaksioihin.

Asumistuet 

KOVA kannattaa ensisijaisten sosiaaliturvaetuuksien vahvistamista ja ihmisten toimeentulotukiriippuvuuden vähentämistä. Toimeentulotuen käytön vähentäminen kannustaa ihmisiä myös työn vastaanottamiseen.

KOVAn mielestä yleisessä asumistuessa asumismenojen hyväksyttäviä enimmäismenoja on korotettava maltillisesti, koska nykynormit eivät vastaa asuntomarkkinoiden hintatasoa, etenkään Helsingin seudulla. Samalla on kuitenkin muistettava, että etenkin vapaarahoitteisissa asunnoissa asumistuki voi valua asuntojen hintoihin.

KOVA suhtautuu positiivisesti yhteen, yhtenäiseen asumisen tukijärjestelmään ja kannattaa asumistukijärjestelmien yhtenäistämisen selvittämistä.

Asuntotuotannon tukeminen 

Vuokra-asuntojen tuotanto 

KOVA katsoo, että valtion tukeman normaalin vuokra-asuntotuotannon oltava mahdollista koko Suomessa, eli lainsäädännöllistä rajausta ei ole tarkoituksenmukaista tehdä. Vuosittain vahvistettavassa korkotukilainoituksen käyttösuunnitelmassa voidaan tehdä tarkempia linjauksia lainoituksen kohdentamisen suhteen, silloin kun se katsotaan tarpeelliseksi. Jos järjestelmää lähdetään lähtökohtaisesti rajaamaan jo lainsäädäntötasolla, se entisestään korostaa asuntomarkkinoidemme kahtiajakoa.

KOVAn mielestä on kuitenkin selvää, että valtion tukemaa vuokra-asuntotuotantoa kannattaa lainoittaa vain niille alueille, joilla on pitkäaikaista tarvetta ja kysyntää kohtuuhintaisille vuokra-asunnoille. KOVA katsoo, että markkinatilanne ohjaa käytännössä valtion tukemien vuokra-asuntojen uudistuotannon jo tällä hetkellä sinne, missä sille on kysyntää ja tarvetta. Nykymalli on siis toimiva tältä osin.

KOVAn mielestä vuokrataloyhtiöt osaavat itse tuottaa sellaista asuntotuotantoa, jota markkinoilla kaivataan. Tältä osin hankeryhmän ehdotus erillisestä painotuksesta pienten asuntojen lisärakentamiselle valtion korkotuetussa asuntotuotannossa ei ole tarpeellinen. KOVA muistuttaa, että joidenkin kuntien kaava- tai muut määräykset voivat olla esteenä pienten asuntojen osuuden kasvattamiselle, sillä asuntojen kokoa voidaan ohjata kunnan tekemillä päätöksillä. Toisaalta ei ole myöskään järkevää, että yksittäiset vuokratalot rakennetaan täyteen vain pieniä asuntoja (pois lukien esimerkiksi opiskelija- tai nuorisoasunnot), koska sekin osaltaan lisää segregaatiota. Tarvitsemme asukas- ja perherakenteeltaan tasapainoisia taloja.

KOVA kummeksuu hankeryhmän ehdotusta selvittää keinoja valtion tukeman asuntokannan kohdentumisen tehostamiseksi pienituloisille ja vähävaraisille kotitalouksille. Näkemyksemme mukaan ARA-vuokra-asuntokanta kohdentuu jo nyt voimassa olevilla asukasvalintakriteereillä eniten asunnon tarpeessa oleville pienituloisille ja vähävaraisille kotitalouksille. Emme pidä tarpeellisena myöskään tulojen tai varallisuuden tarkistamista asuntokannan sisällä tapahtuvien asunnonvaihtojen yhteydessä, sillä myös se olisi omiaan aiheuttamaan kannustinloukkuja sekä lisäämään byrokratiaa ja väärinkäytöksiä. Vastustamme siis muutoksien tekemistä nykyisiin, voimassa oleviin asukasvalintakriteereihin.

KOVAn jäsenyhteisöt ovat sitoutuneet rakennuttamaan ja omistamaan pysyvään vuokra-asuntokäyttöön kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Etenkin kuntien vuokrataloyhtiöt kantavat jatkossakin merkittäviltä osin sen vastuun, jonka ne ovat ottaneet jo aikapäiviä sitten pienituloisten ja vähävaraisten asuttamiseksi. Tarvitsemme kuitenkin muitakin aidosti yleishyödyllisiä toimijoita rakennuttamaan ja omistamaan pysyvästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

KOVAn mielestä kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon edellytyksenä on, että vuokra-asuntotuotannon ehdot ovat pysyvästi kunnossa. KOVA peräänkuuluttaa pitkäjänteisyyttä asuntopolitiikkaan, sillä asuntopolitiikan suunta vaihtelee hallituskausittain ja sen vuoksi asuntopolitiikan ennustettavuus on kärsinyt. Erityisesti tämä koskettaa pysyvästi vuokra-asuntokäyttöön omakustannusperiaatteella tuottavia yleishyödyllisiä toimijoita. Tukiehdot vaikuttavat luonnollisesti myös kuntien vuokrataloyhtiöiden halukkuuteen tuottaa kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa. On huomattava, että rajoitusten vastapainoksi ehtojen pitää olla markkinaehtoista vuokra-asuntotuotantoa edullisemmat ja sellaiset, että ne motivoivat tuottamaan kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa pysyvään vuokra-asuntokäyttöön.

KOVA pitää tärkeänä, että 40 vuoden korkotuessa omavastuukoron määräaikainen nykytaso, 1 %, asetetaan pysyväksi omavastuukoroksi. Lisäksi KOVA katsoo, että käynnistysavustuksista tulee tehdä pysyvät ja ottaa ne käyttöön Helsingin seudun lisäksi muillakin kasvukeskusalueilla.

Omakustannusperiaatteella toimivien ja voittoa tavoittelemattomien vuokrataloyhtiöiden suurimpana ongelmana on oman pääoman rahoitusosuuden (5/10 %) rahoittaminen ja rahan saatavuus. Tässä suhteessa käynnistysavustukset ovat osoittautuneet toimiviksi, kun niitä on tällä hallituskaudella voinut käyttää myös osana oman pääoman rahoitusta. Toinen vaihtoehto olisi sallia omarahoitusosuuden kerääminen vuokrissa, mikä tehostaisi aravajärjestelmän sidotun pääoman tuottavuutta.

On myös huomattava, että vuokra-asuntotuotannon rakentamismäärien kasvua rajoittaa tonttien saatavuus ja hinta. Kuntien asuntokaavoitus ei vastaa kysyntää kaikissa kunnissa ja lisäksi kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon ohjattavien tonttien osuus on liian pieni. Tämä ongelma korostuu etenkin Helsingin seudulla.

KOVAn mielestä kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon edellytyksenä on rakentamiseen sidoksissa olevat tuet (tuotantotuet). Vain tuotantotuet takaavat pysyvästi markkinahintaisia vuokra-asuntoja edullisempia asuntoja, koska tällöin voidaan vaikuttaa asunnon lähtövuokran suuruuteen. Omakustannusperiaatteen ansiosta tuotantotuki ei korota yhtä helposti vuokria kuin kysyntää tukevat asumistuet. Tätä tukevat myös kansainväliset esimerkit. KOVA pitää perusteltuna, että valtion tukemassa vuokra-asuntotuotannossa on käytössä valtion täytetakauksen lisäksi tukielementteinä sekä korkotuki että avustukset.

Korkotuki suojaa ja tuo turvaa pääomakulujen nousuun silloin kun korkotaso on korkea. Valtion tukeman tuotannon sosiaalinen ulottuvuus tulee tältäkin osin turvata. Kun 40 vuoden korkotukilainassa korkotuki nykyisellään päättyy 23 vuoden kuluttua lainan nostamisvuodesta, korkotukilainan pääomaa on vielä jäljellä noin 78 %. Samoihin aikoihin taloon kohdistuu ensimmäinen suurempi peruskorjaustarve. Tämä yhtälö luo merkittävän paineen vuokrien korottamiselle pääomamenojen kasvun vuoksi. On perusteltua kehittää korkotukilainojen lainanlyhennysohjelmaa, jotta se palvelee nykyistä paremmin vuokrataloyhtiöiden taloutta ja asukkaiden asumismenojen vakaata kehittymistä.

KOVA pitää perusteltuna, että korkotukea kehitetään. KOVA esittää, että korkotukea voisi kehittää esimerkiksi niin, että korkotuen määrä voisi olla kiinteän suuruinen nykyisen 23 vuoden ajan tai sitten korkotuen kestoa pidennettäisiin. Korkotukilainojen lainanlyhennyksiä tulee voida nopeuttaa, mikäli vuokrataloyhtiö katsoo sen tarpeelliseksi.

Asumisoikeusasuntojen tuotanto 

KOVAn mielestä valtion tukemalle asumisoikeusasuntojärjestelmälle on edelleen tarve. Etenkin kasvukeskuksissa asuntomarkkinoille tarvitaan omistus- ja vuokra-asumisen väliin sijoittuva malli, joka tukee omistusasuntomarkkinoille siirtyviä, sieltä poistuvia ja tarjoaa matalammalla kynnyksellä vuokra-asumisesta siirtymisen omistusasumisen suuntaiseen asumismalliin.

KOVA pitää perusteltuna, että valtion tukemaa asumisoikeustuotantoa rajoitettaisiin vain kasvukeskuksiin.

KOVAn mielestä asumisoikeusasumiseen liittyvien rahoitusriskien jakautumista edesauttaisi se, että omistajilta edellytettäisiin kohtuullista omarahoitusosuutta.

KOVA pitää perusteltuna kehittää asumisoikeusasuntojen asukasvalintaa niin, että vuokra-asunnoista asumisoikeusasuntoihin muuttavat olisivat etusijalla asuntojonoissa. Tämä vapauttaisi vuokra-asuntoja etenkin kasvukeskuksissa niitä tarvitseville aiempaa enemmän.

Erityisryhmien asumisratkaisujen tukeminen 

KOVA suhtautuu kielteisesti hankeryhmän esittämään linjaukseen luopua tavallisten seniori-, opiskelija- ja nuorisoasuntojen avustamisesta. Vaikka hankeryhmä toteaakin, että jos em. kohteiden avustamisesta luovutaan, niiden uudistuotantoa ja perusparannusta varten voisi saada edelleen korkotukilainaa ja normaalin vuokra-asuntotuotantoa varten myönnettäviä erityistukia, pysäyttäisi ehdotuksen toteuttaminen KOVAn näkemyksen mukaan tavallisten seniori-, opiskelija- ja nuorisoasuntojen rakentamisen. Tämä ei varmaan ole hankeryhmänkään tavoitteena.

On selvää, että mahdolliset valtion erityistuet kohdistuisivat vain Helsingin seudulle ja mahdollisesti joillekin muillekin kasvukeskusalueille. Tämä asettaisi seniori-, opiskelija- ja nuorisoasuntohankkeet eriarvoiseen asemaan maantieteellisestä sijainnista johtuen, sillä erityisesti seniori- ja nuorisoasuntojen uudistuotantoa tarvitaan myös muualla kuin Helsingin seudulla ja kaikkein suurimmilla kasvukeskusalueilla. Avustuksen poistaminen myös nostaisi asuntojen lähtövuokratasoa. Erityisesti opiskelijat ja itsenäistyvät nuoret ovat tutkimusten ja tilastojenkin perusteella kaikkien pienituloisimpia. Tältä osin hankeryhmän ehdotus kurjistaisi merkittävällä tavalla em. ryhmien asuntotilannetta tulevaisuudessa.

On myös huomattava, että seniori-, opiskelija- ja nuorisoasuntoja rakennuttavilla vuokrataloyhtiöillä ei ole juuri omia varoja. Tämän vuoksi nyt käytössä oleva erityisryhmien investointiavustusjärjestelmä on mahdollistanut näille vuokrataloyhtiöille asuntojen uudistuotannon ja perusparantamisen sekä niihin tarvittavat omarahoitusosuudet.

Korjausrakentaminen 

KOVA pitää perusteltuna, että pienituloisten ikääntyneiden ja vammaisten kotona asumisen edellytyksien parantamista jatketaan. Kotona asumisen mahdollistaminen mahdollisimman kauan on paitsi ihmisoikeuskysymys, myös yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. KOVA painottaa, että kotona asumisen tukeminen vaatii kuntien palveluiden aitoa ja konkreettista tarjoamista asukkaille.

KOVA katsoo nykyisen hissien jälkiasentamiseen tarkoitetun avustuksen suuruuden, enintään 50 % hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista, olevan oikeansuuruinen. KOVAn mielestä hissiavustuksen avustusprosentin laskemisella ei edesauteta hissien jälkiasentamista, sillä voimassaolevallakaan avustusprosentilla ei saada riittävästi hissien jälkiasennushankkeilta liikkeelle asunto-osakeyhtiöissä.

KOVA pitää tärkeänä, että valtion peruskorjaukseen tarkoitettu korkotukilainamalli (perusparannuslaina) on ehdoiltaan kilpailukykyinen. Perusparannuslainan käyttö on ollut tähän mennessä vähäistä, koska lainan ehdot eivät ole olleet kilpailukykyiset suhteessa markkinaehtoiseen lainarahaan eivätkä perusparannuslainan mukanaan tuomiin rajoituksiin.

KOVA pitää perusteltuna, että peruskorjauksen korkotukilainoitukseen tulee samat ehdot kuin uudistuotantoon, eli omavastuukorko tulee asettaa pysyvästi 1 %:iin. Lisäksi KOVAn mielestä olisi perusteltua, että kohtuuhintaisessa asuntotuotannossa otettaisiin käyttöön peruskorjausavustus, jonka saaminen sidottaisiin peruskorjauslainan ottamiseen. Avustuksen suuruus voisi olla esimerkiksi 3000 euroa asuntoa kohden. Tällöin kohteelle tulisi lisärajoitukset peruskorjauksen korkotukilainan ottamisen myötä. Se tukisi asuntojen pysyvää vuokra-asuntokäyttöä, mutta samalla peruskorjauksesta johtuvia vuokrien korottamispaineita saataisiin helpotettua avustuksella. Avustuksella voitaisiin myös edesauttaa vuokrataloyhtiöiden omarahoitusosuuden saamista perusparannushankkeisiin.

Asumisen tukien rahoitus 

KOVA kannattaa Valtion asuntorahaston (VAR) säilyttämistä valtion budjetin ulkopuolisena rahastona. Perustelemme tätä asuntopolitiikan pitkäjänteisyyden turvaamisena ja myös suhdannepoliittisista syistä. Esimerkiksi hallituskauden 2011–2015 aikana VAR:n asema valtion budjetin ulkopuolisena rahastona mahdollisti merkittävien asunto- ja suhdannepoliittisten toimien tekemisen. Hallitus laati keväällä 2013 vuosille 2013–2015 asuntopoliittisen lisätoimenpidekokonaisuuden, joka rahoitettiin VAR:sta. Samoin peruskorjauksiin vuosina 2013–2015 käytetyt suhdanneluonteiset varat, yhteensä 155 miljoonaa euroa rahoitettiin VAR:sta. Mikäli VAR olisi ollut budjettitalouden piirissä, em. toimia ei olisi kyetty rahoittamaan budjettitalouden määrärahoina silloin vallinneessa suhdannetilanteessa, jossa hallitus joutui merkittävästi sopeuttamaan valtiontaloutta.

KOVA pitää hyvänä hankeryhmän ehdotusta selvittää asuntorahaston varojen käyttämistä lainoihin tai sijoituksiin, joista voitaisiin periä kohtuullinen tuotto ja jotka maksettaisiin takaisin rahastoon.

Valtiovarainministeriön jättämä eriävä mielipide 

Mitä tulee valtiovarainministeriön jättämään eriävään mielipiteeseen hankeryhmän kannanotoista koskien ARA-vuokra-asuntojen asukasvalintaa, määräaikaisia vuokrasopimuksia ja Valtion asuntorahaston asemaa, KOVA ei voi yhtyä eriävässä mielipiteessä esitettyihin näkemyksiin millään tavalla.

Eriävässä mielipiteessä olevaan Valtion asuntorahaston asemaa koskevan ehdotuksen osalta KOVA viittaa aiemmin tässä lausunnossa oleviin näkemyksiimme asuntorahaston asemasta.

ARA-vuokra-asuntojen asukasvalinnan ja määräaikaisten vuokrasopimuksien osalta KOVA pitää aiheesta käytävää keskustelua kummallisena ja tarpeettomana. Oikea ongelma on liian vähäinen kohtuuhintaisten asuntojen tuotanto niiden kysyntään nähden, ei vuokrasopimukset.

Vain huolehtimalla kysyntään nähden riittävästä kohtuuhintaisesta vuokra-asuntotuotannosta voidaan vaikuttaa siihen, että pienituloisimmille ja vähävaraisimmille henkilöille on riittävästi asuntoja.

KOVA vastustaa ehdottomasti määräaikaisia vuokrasopimuksia valtion tuella rakennettuihin vuokrataloihin. Erilaiset selvitykset osoittavat, että tarveharkinta toimii jo tällä hetkellä, eli valtion tuella rakennetuissa vuokrataloissa asuu jo nyt pienituloisia ja vähävaraisia ihmisiä. KOVAn mielestä vuokra-asunnon tulee aina olla pysyvä koti ja asumismuoto asukkaalle, eikä nykyisiä asukasvalintaohjeita ole tarpeen muuttaa. Määräaikaiset vuokrasopimukset saattaisivat myös luoda kannustinloukun vastaanottaa esimerkiksi parempipalkkaista työtä asunnonmenettämisen pelossa. Myös asunnonvaihtotilanteessa tehtävät tulotarkastukset hidastaisivat ihmisten tarvetta vastaavan asunnon etsintää.

Emme pidä millään tavalla tarkoituksenmukaisena sitä, että pienituloisista ihmisistä tehdään määräaikaisilla vuokrasopimuksilla asunnottomia ja sen jälkeen samat yhtiöt asuttavat heidät uudelleen, koska heidän asuntotarpeensa eivät ole muuttuneet. Määräaikaiset vuokrasopimukset vain lisäisivät vuokrataloyhtiöiden hallinnollista taakkaa ja siitä aiheutuvat lisäkulut maksaisivat vuokralaiset ja osin yhteiskunta. Lisäksi KOVA katsoo, että määräaikaiset vuokrasopimukset pikemminkin aiheuttaisivat merkittävää haittaa nykytilanteeseen nähden, sillä ne lisäisivät itsessään segregaatiota, sosiaalista levottomuutta, yksilötasolla epävarmuutta ja toimisivat yhtenä kannustinloukkuna.

Lausunnonantajasta 

Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät ry – KOVA on vuonna 2013 perustettu asuntoalan edunvalvontajärjestö. Sen perustajajäseninä on 9 suurimman kaupungin omistamat vuokrataloyhtiöt. KOVAlla on nyt 12 jäsenyhteisöä. Niiden pysyvässä omistuksessa on noin 129 000 vuokra-asuntoa, joissa on noin 240 000 ihmisen koti.

KOVA edustaa pitkäjänteisiä, pysyviä ja turvallisia vuokra-asuntojen omistajia ja vuokranantajia. KOVAn jäsenyhteisöt noudattavat toiminnassaan omakustannusperiaatetta, eli niiden tavoitteena ei ole tehdä voittoa. KOVA haluaa koota kohtuuhintaisen vuokra-asumisen toimijat yhden katon alle.

Helsingissä 8.5.2015,

Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät ry – KOVA

Jouni Parkkonen

Toiminnanjohtaja

Lisätietoja: Toiminnanjohtaja Jouni Parkkonen, KOVA, puh. 040 593 3338, jouni.parkkonen@kovary.fi