Selvityshenkilö, ylijohtaja Hannu Rossilahti

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA)

ASIA:            LAUSUNTO ASUKKAIDEN SOSIAALISEN ASUMISEN OSUUSKUNTAMALLISTA

VIITE:           LAUSUNTOPYYNTÖ 23.1.2017

Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät – KOVA ry kiittää mahdollisuudesta lausua asukkaiden sosiaalisen asumisen osuuskuntamallista, ja lausuu pyydettynä kunnioittaen seuraavaa.

Lausunnonantajasta

Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät – KOVA ry on vuonna 2013 perustettu yleishyödyllisten vuokrataloyhtiöiden edunvalvonta- ja palvelujärjestö. KOVAn jäseninä on kunnallisia vuokrataloyhtiöitä, nuorisoasuntoja valtakunnallisesti rakennuttavia yhteisöjä sekä muita yleishyödyllisiä vuokrataloyhtiöitä ja -säätiöitä. Osa yhteisöistä omistaa myös opiskelija-asuntoja. KOVAlla on nyt 25 jäsenyhteisöä. Niiden pysyvässä omistuksessa on yli 170 000 vuokra-asuntoa, joissa on koteja yli 290 000 ihmiselle. Yhtiöiden asuntojen määrä vastaa yli 40 prosenttia kaikista valtion tuella rakennetuista vuokra-asunnoista Suomessa.

KOVAn jäsenyhteisöt aloittavat vuonna 2017 yhteensä yli 5 500 kohtuuhintaisen vuokra-asunnon rakennuttamisen eri puolilla Suomea. Jäsenyhteisöille valmistuu vuoden 2017 aikana yli 3 200 kohtuuhintaista vuokra-asuntoa. KOVAn jäsenyhteisöjen yhteenlasketut investoinnit vuonna 2017 ovat       1 150 miljoonaa euroa.

KOVA edustaa pitkäjänteisiä, pysyviä ja turvallisia vuokra-asuntojen omistajia ja vuokranantajia. KOVAn jäsenyhteisöt noudattavat toiminnassaan omakustannusperiaatetta, eli niiden tavoitteena ei ole tehdä voittoa. KOVAn jäsenyhteisöt ylläpitävät asuntomarkkinoilla kilpailua, erityisesti hintakilpailua. KOVAn jäsenistö toimii siten, että pienituloisillakin ihmisillä on varaa kohtuulliseen asumiseen.

Kannanotot asukkaiden sosiaalisen asumisen osuuskuntamalliin

Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät – KOVA ry ei pidä valtion tukeman asunto-osuuskuntamallin käyttöönottoa tarpeellisena sosiaalisen asuntotuotannon edistämisessä. Olemme perehtyneet tarkasti Pellervon taloustutkimus PTT:n laatimaan raporttiin asunto-osuuskuntamallista. Emme ymmärrä mallin tuomaa erityistä lisäarvoa nykyjärjestelmiin nähden. Järjestelmän mahdollisesti tuoma lisäarvo on mielestämme oleellisin kysymys sen kannalta, kannattaako asunto-osuuskuntamallia ottaa käyttöön sosiaalisessa asuntotuotannossa.

Asunto-osuuskuntamalli muodostuisi joka tapauksessa puhtaan omistusasumisen ja vuokra-asumisen välimaastoon. Tässä välimaastossa on jo nyt olemassa asumisoikeusjärjestelmä ja osaomistusjärjestelmä. KOVA ei ymmärrä ehdotetun asunto-osuuskuntamalin lisäarvoa erityisesti asumisoikeusjärjestelmään nähden eikä erityisesti valtion tukemaan asumisoikeusjärjestelmään nähden.

Jos taas asunto-osuuskuntamallilla pyritään saamaan lisää kohtuuhintaisia, omistusasuntojen kaltaisia asuntoja, KOVA pitää pikemminkin perusteltuna, että esimerkiksi Lakea Oy:n yhdessä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) kanssa kehittämää Omaksi-mallia kehitettäisiin ja hyödynnettäisiin aiempaa enemmän. Toinen vaihtoehto voisi olla ottaa uudelleen käyttöön omistusasumisen hintasäännelty korkotukilainoitus.

Selvityshenkilön toimeksiannossa viitataan siihen, että aiemmin valtion tukemia kohtuuhintaisia asuntoja tuottaneiden yleishyödyllisten yhteisöjen luonne on muuttunut voittoa tavoittelevaksi. Samalla toimeksiannossa todetaan, että valtion tukijärjestelmiin liittyvien rajoitusten vuoksi yksityisillä toimijoilla ei juuri ole kiinnostusta kohtuuhintaiseen tuettuun asuntotuotantoon.

Valtion tukemaan asuntotuotantoon liittyy väistämättä jonkinlaisia rajoituksia. Tätä edellyttävät myös Euroopan Unionin (EU) SGEI (Services of General Economic Interest) -säännökset, jotka vaativat EU:n jäsenmaissa annettavan julkisen tuen vastapainoksi eriasteisia rajoituksia markkinaehtoisen toiminnan turvaamiseksi ja vapaan kilpailun edistämiseksi.

KOVAn mielestä on kummallista, että kun aiemmin valtion tukemia kohtuuhintaisia asuntoja tuottaneet yleishyödylliset yhteisöt ovat muuttaneet luonnettaan voittoa tavoitteleviksi ja vapaarahoitteista asuntotuotantoa tekeviksi toimijoiksi, valtiovalta yrittää edelleen eri keinoin saada näitä toimijoita palaamaan sellaiseen yleishyödylliseen toimintaan, josta ne eivät selkeästi ole kiinnostuneita.

KOVA ei myöskään ymmärrä, miten osuuskunta hallintamuotona itsessään houkuttelisi toimijoita tuottamaan sellaisella hallintamallilla valtion tukemia, kohtuuhintaisia asuntoja. Hallintamuoto, esimerkiksi osakeyhtiömuoto, ei ole rajoitusten alaisten asuntojen tuottamisen este. Kyse on pikemminkin siitä, onko omistajalla halua rakennuttaa valtion tukemia ja rajoitusten alaisia asuntoja.

Jos taas valtion tukemalla asunto-osuuskuntamallilla tavoiteltaisiin asukkaiden parempaa asemaa suhteessa esimerkiksi asumisoikeusjärjestelmään, KOVAn mielestä tällöin olisi järkevää kehittää ensisijaisesti asumisoikeusjärjestelmää kuin ottaa käyttöön lähes rinnakkaisia ja osin päällekkäisiä uusia hallintomalleja.

KOVAn mielestä asunto-osuuskuntamalliin liittyy huomattavia omistajien vastuuseen ja velvollisuuksiin liittyviä kysymyksiä. Nämä riskit ovat nähtävissä jo asunto-osakeyhtiöjärjestelmässä, jossa esimerkiksi hyvää kiinteistönpitoa saatetaan lyödä laimin. KOVA ei pidä tervetulleena ottaa käyttöön uutta mallia, jossa vastaavanlaisia riskejä on olemassa.

Oleellinen kysymys on, löytyisikö uudelle valtion tukemalle asunto-osuuskuntamallille kiinnostusta? KOVAn tämänhetkinen käsitys on, että mallin kiinnostavuus asunto- ja rakennusalalla on vähäinen. KOVAn mielestä selvityshenkilön tulee osana toimeksiantoaan kartoittaa, löytyykö asunto- ja rakennusalalta aitoa kiinnostusta sosiaalista asunto-osuuskuntamallia kohtaan. Jos selvää kiinnostusta ei löydy, selvityshenkilön tulee selvitysraportissaan esittää, että uutta, valtion tukemaa asunto-osuuskuntamallia ei tule ottaa käyttöön.

Jos osuuskuntamalli otettaisiin käyttöön, siihen liittyvien tukien ja rajoitusten tulee vastata 40 vuoden korkotukimallin ehtoja. Tämä koskee lainajärjestelmän lisäksi myös tonttien luovutuksia ja hinnoittelua sekä asukasvalintaa. Toisaalta, osuuskunnan jäseneksi ottamiseen liittyisi erityisesti valtion tukemassa asunto-osuuskuntajärjestelmässä käytännön ongelmakohtia, kuten se, millaisilla tuloilla ja varallisuudella henkilö pääsisi osuuskunnan jäseneksi. Jos henkilön tulo- ja varallisuusasema paranisi ja ylittäisi säädetyt rajat, tulisiko henkilö tällöin erottaa osuuskunnan jäsenyydestä?

KOVA ei lähtökohtaisesti pidä perusteltuna, että valtion tuella rahoitettuja vuokra- ja asumisoikeusasuntoja muutettaisiin asunto-osuuskuntamuodossa hallituiksi. Ainostaan väestöltään vähenevillä alueilla olevia, tyhjäksi jääviä tai jääneitä vuokra- tai asumisoikeusasuntoja, joista on poistettu tai poistetaan käyttö- ja luovutusrajoitukset voisi olla perusteltua tarvittaessa muuttaa asunto-osuuskuntamuodossa hallituiksi asunnoiksi. Nämä asunnot olisivat tällöin kuitenkin vapaarahoitteisia.

KOVA toivoo, että valtioneuvosto ja ympäristöministeriö kehittävät olemassa olevia sosiaalisen asuntotuotannon malleja, 40 vuoden korkotukijärjestelmää ja asumisoikeusjärjestelmän sekä varmistavat näiden järjestelmien toimivuuden kaikissa olosuhteissa.

Helsingissä 1.3.2017,

Kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistäjät – KOVA ry

Jouni Parkkonen, Toiminnanjohtaja

Lisätietoja:    Toiminnanjohtaja Jouni Parkkonen, KOVA, puh. 040 593 3338, jouni.parkkonen@kovary.fi