Valtion tukemalla asuntotuotantojärjestelmällä on ollut Suomessa merkittävä rooli. Se on mahdollistanut yli 70 vuoden ajan paitsi kohtuuhintaisten asuntojen tarjoamisen, myös ehkäissyt segregaatiota ja asunnottomuutta. Valtion tukemaa ARA-järjestelmää tulee kuitenkin kehittää, sillä se ei tällä hetkellä huomioi riittävästi esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Tilanne on absurdi, sillä samaan aikaan rakennuttamisesta ja rakennusten käytöstä aiheutuvia päästöjä tulisi vähentää huomattavasti, koska nämä muodostavat noin 40 prosenttia hiilipäästöistä.

Kohtuuhintaisia asuntoja rakennuttavat toimijat rakentavat asunnot pysyväisluonteiseen omistukseen ja ne toimivat omakustannusperiaatteella. Siksi toimijoita ja myös asukkaita kiinnostavat ennen kaikkea rakennushankkeiden elinkaarikustannukset. Uusiutuvan energian käyttö sekä esimerkiksi vähähiiliset lämmitysratkaisut ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä kansallisten päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi: asuinrakennusten käyttösidonnaiset päästöt vastaavat tällä hetkellä noin puolta rakennuksen koko elinkaaren aikaisista päästöistä. Pienemmät elinkaaripäästöt laskevat myös elinkaarikustannuksia.

Asumisen osuus on suomalaisten hiilijalanjäljestä tyypillisesti noin neljännes. Valtion tukeman asuntotuotantojärjestelmän ehtojen tulisi nykyistä joustavammin mahdollistaa hiilijalanjäljen pienentäminen myös kohtuuhintaisessa asuntotuotannossa rakennuksen koko elinkaari huomioiden. Koska rakennuskanta uudistuu hitaasti ja valtion tukemaa asuntotuotantoa on tehty runsaasti aiempinakin vuosikymmeninä, tarvittaisiin nykyistä joustavampia tukimuotoja mahdollistamaan toimenpiteet olemassa olevan rakennuskannan hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Tätä tukea tarvitaan myös kasvukeskusten ulkopuolisilla alueilla.

– Valtion tukemassa asuntotuotannossa tulisikin siirtyä tarkastelemaan hankkeiden rakennuskustannuksien ja laskennallisten alkuvuokrien sijaan koko elinkaaren aikaisia ylläpito- ja asumiskustannuksia, KOVAn toimitusjohtaja Jouni Parkkonen linjaa. ARA:ssa tehtävä hankkeiden kustannusohjaus ei saa estää vähähiilisten ratkaisujen, kuten maalämmön tai aurinkoenergian käyttöä, Parkkonen jatkaa. ARA-hankkeiden kalliimmat hankintahinnat on perusteltua hyväksyä, mikäli siitä koituu asukkaille säästöjä rakennusten elinkaaren aikana. Tämä on myös yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, sillä näin uudet rakennukset ovat mahdollisimman vähäpäästöisiä ja tukevat Suomen päästövähennystavoitteita, Parkkonen päättää.

ARA-kohteissa tehtävä vuokrien tasaus johtaa siihen, että yksittäisen rakennushankkeen laskennallisella lähtövuokralla ei ole merkitystä kyseiselle kohteelle määritettävän todellisen omakustannusvuokran kanssa. Tästäkin syystä muutaman yksittäisen luvun tarkastelulla ARA:n hankeohjauksessa ei ole merkitystä käytännössä. ARA:n käsittelyprosesseissa olisi siis yksinkertaistamisen varaa, ja hankeohjauksessa tulisi keskittyä kaikkein olennaisimpien asioiden tarkasteluun.

Lisätietoja:     Toimitusjohtaja Jouni Parkkonen, puh. 040 593 3338, jouni.parkkonen@kovary.fi